05

Astronauttikokelas saa siivet Porissa

– Kummalliseksi mennyt tämä maailma. Nuoret flikat juo viinaa, raavaat miehet syö salaattia.

Kalevi Haapojan esittämä Karhun poikien isoisä joi Koskenkorvaa ja ihmetteli maailmanmenoa 1990-luvun lopun kotimaisessa menestyselokuvassa Häjyt.

Henrikki Hakala seurasi pikkupoikana Häjyjen kuvauksia Kauhavan kylänraiteilla. Hänen mummulansa toimi elokuvassa poliisiasemana.

Pojasta ei tullut Jussi Murikan (Samuli Edelmann) tai Antti Karhun (Juha Veijonen) tapaista kauhavalaista kyläroistoa. Hakalassa on eteläpohjalaista periksiantamattomuutta ja luonteen lujuutta, mutta muuten nuori mies on puukkojunkkarien vastakohta. Hän syö jopa salaattia, koska kunnon ruokavalio saa olon terveemmäksi.

Hakala on ehtinyt harrastaa myös näyttelemistä, mutta Edelmannin ja Veijosen sijasta hänen lapsuutensa esikuvat pörräsivät Kauhavan taivaalla. Kun poika näki Ilmasotakoulun koneita, hän näki unelmansa. Hän halusi hävittäjälentäjäksi.

Kummallinen on kauhavalaispojan elämä. Hävittäjälentäjää hänestä ei tullut, mutta sen jälkeen hän haaveili pääsevänsä avaruuteen ja kävikin loistamassa Nasan astronauttitesteissä. Hän on pelannut jääkiekkoa samassa kaukalossa muun muassa Anaheimin ankkojen ammattilaisen Sami Vatasen kanssa. Hän on tehnyt kovaa tulosta kuninkaallisten hovitoimittajana kunnostautuneen yrityksen myyntimiehenä. Hän on pessyt huippu-urheilijoita armottomassa porrastestissä.

Nyt ei olla avaruudessa, ei kuninkaan- eikä Ankkalinnassa, ei edes kaupungissa, jossa olisi miehestä mittaa ottavia portaita.

Nyt ollaan Porissa. Aivan niin kuin aiemmin Ilmasotakoulussa tai Nasassa, täälläkin Hakala on unelmansa perässä. Porissa hän saa siivet alleen.

 

Kuva: Heikki Westergård

 

Kaksi vuotta sitten joulukuussa Hakala oli elämänsä ikimuistoisimmalla matkalla.

Kosmetiikkayritys Axe järjesti kilpailun, jossa se etsi ympäri maailmaa ihmisiä avaruuslennolle. Hakala voitti Suomen karsinnat. Palkinnoksi tuli matka Floridaan.

Siellä mies ei hikoillut vain auringon takia. Orlandon kaupungissa sijaitseva Kennedyn avaruuskeskus toimii Nasan pääasiallisena laukaisukeskuksena. Hakala ja 106 muuta karsintojen voittajaa 60 eri maasta pääsivät astronauttitestiin.

Testien 22 parhaalle piti olla luvassa lippu avaruuteen.

– Ne olivat sellaiset väljät astronauttitestit, Hakala kuvailee.

– Oikeat astronauttitestit ovat varmaan sata kertaa vaikeammat.

Kovakuntoisen Hakalan on treenatessaan aina tapana vetää itsensä äärirajoille, mielellään vähän yli. Hänen mielestään on huono asia, jos harjoituksen jälkeen pystyy nostamaan maitopurkin pöydältä.

Vaikka testit olivat Hakalan mielestä väljät, joutui hän niissä fyysisesti koville, mutta myös pärjäsi. Myös psykologiset testit onnistuivat.

Kun vanhat jenkkipilotit pyörittivät kokelaita potkurikoneella, Hakala pelkästään nautti kyydistä. Ongelmia ei tuottanut myöskään G-voimia simuloiva sentrifugi.

– Se oli sellainen kaiken kansan sentrifugi. Tuli siinä G-voimia, mutta ei mitään kahdeksaa geetä niin kuin hävittäjälentäjille.

Matkaa avaruuteen ei irronnut, mutta kokemus oli hieno. Aihe on Hakalan mukaan hieman tabu, harva haluaa puhua ääneen, mitä ajattelee.

22 valittua eivät välttämättä olleet 22 testien parhaalta.

– Testejä tehtiin, mutta sitten ne revittiin ja vain isojen maiden edustajat voittivat. Jäi olo, että voittajat oli päätetty jo etukäteen.

– Leiristä tehtiin dokumenttia. Sattumoisin kamerat kuvasivat vain niitä, jotka saivat lipun.

Leirin ohjelmassa piti olla myös Hakalan erityisellä innolla odottama painottomuuslento. Sinne suomalainen ei kuitenkaan päässyt, koska ”pelikaani osui turbiiniin” ja koneen ilmoitettiin olevan hajalla. Kone kuitenkin oli kunnossa kaikille 22 valituksi tulleelle.

Niin maailma toimii. Kun kilpailun takana olivat maailmanlaajuinen kosmetiikkabrändi sekä avaruusliikennealan yritys SpaceX, voittajat isoilta markkina-alueilta antavat kalliille projektille enemmän mainosta kuin pienten maiden edustajat.

Voittajien piti päästä avaruuslennolle viimeistään tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Hanke on kuitenkin jäissä.

– Aluksen prototyyppiäkään ei ole vielä tehty. Jos se joskus valmistuu, testilennot kestävät ainakin pari vuotta. Enpä tiedä, pääsevätkö voittajat ikinä avaruuteen.

 

Kuva: Heikki Westergård

 

Nasa hakee parhaillaan uusia, aivan oikeita astronauttikokelaita. Sen kautta avaruuteen on vielä vaikeampi päästä kuin kaupallisesta kilpailusta. Edellisellä kerralla hakijoita oli 6 000, joista kahdeksan pääsi koulutukseen.

Jo hakuvaiheen vaatimukset karsivat porukkaa: pitää olla vähintään biologian, fysiikan, matematiikan tai insinööritieteiden kandidaatti ja pitää olla Yhdysvaltain kansalainen.

– Moni on sanonut, että laita hakemus sisään, mutta ei se tosiaan ole mahdollista, Hakala naurahtaa.

Tammikuussa 25 vuotta täyttävä kauhavalainen on nyt tyytyväisenä Porissa Suomen ilmailuopiston oppilaana. Avaruus saa olla, mutta ilmaan on päästävä.

Unelma hävittäjälentäjän urasta kaatui, kun pisteet eivät riittäneet Ilmasotakoulusta kadettikouluun.

– Luulen, että siviililentäjän työ on minulle loppujen lopuksi sopivampi vaihtoehto kuin armeijaura. Olisin kyllä riittävän särmä sinnekin, mutta siivilipuolella on enemmän tietynlaista vapautta.

– En ole sellainen ihminen, joka pysyy paikoillaan.

Ennen kuin Hakala aloitti lentäjäopinnot, hän työskenteli C.L. Seifert -yrityksen myyntimiehenä. Yli sata vuotta vanha vaateyritys mainostaa olevansa Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisten hovitoimittaja.

Suomessa ei ole kuninkaallisia, mutta ylioppilaita on. Hakala kiersi Suomen lukioita ja kauppasi abiturienteille ylioppilaslakkeja ja abihuppareita. Homma sopi miehelle, joka ei halua pysyä paikoillaan.

– Olen käynyt melkein kaikissa suomalaisissa lukioissa ja ollut rehtorien puhuttelussa enemmän kuin kukaan muu.

Hakala huomasi nopeasti, ettei Suomessa toimi samanlainen lipevyys kuin mihin ruotsalaiset ja tanskalaiset hänet opettivat. Hän muutti myyntipuheita suomalaiseen makuun sopivammaksi, piti omaa pientä show´taan, joka sai takarivin pojatkin hereille.

Kauppa alkoi käydä. Hakalan tyylistä tuli C.L. Seifertin suomalainen myyntitapa. Mies itse eteni hetkeksi yrityksen maajohtajaksi.

 

Kuva: Heikki Westergård

 

Nuoruudessaan Hakala pelasi jääkiekkoa Kauhavan Hela-Kiekossa ja Lapuan Virkiässä. Lajivalikoimassa olivat myös suunnistus, jalkapallo, yleisurheilu ja hiihto.

Hän pääsi pelaamaan muun muassa Sami Vatasen kaltaista virtuoosia vastaan. Ei hän huono ollut itsekään, mutta Kauhavalla ei kasvateta NHL-pelaajia.

Kun kuuntelee Hakalan kertomusta, ei voi välttyä ajatukselta, että hänessä itsessäänkin olisi ollut ainesta huippu-urheilijaksi. Hänellä kun on tapa menestyä, vaikka mies muistuttaa kokeneensa myös takapakkeja. Niin kuin se hävittäjälentäjäunelman murskaantuminen.

Hakalalla on myös urheilijoille sopiva kyky vetää rajojensa yli. Kun katsoi Hakalan menoa Ilta-Sanomien porrastestissä, ei voinut välttyä ajatukselta, että hänestä itsessäänkin olisi ollut ainesta huippu-urheilijaksi.

Hakalalla on kyky vetää rajojensa yli.

– Luonteeni on muuttunut, kun ikää on tullut. En minä nuorempanakaan luovuttaja ollut, mutta nykyään saan itsestäni vielä enemmän irti.

Kun moni muu hyytyy, hänen päästään löytyy vielä viimeinen vaihde, jota ei ole edes olemassa.

Mutta Ilta-Sanomien porrastestissä myös Hakala hyytyi.

Helsingissä Malminkartanon portaissa on 426 askelmaa. Maajoukkuehiihtäjä Anssi Pentsinen kipusi ne Ilta-Sanomien testissä aikaan 1.00,68. Suunnistuksen maailmanmestari Mårten Boström tarvitsi aikaa 1.04,68.

Hakala oli käynyt Malminkartanon porrashelvetissä vetämässä itsensä linkkuun kerran pari kuukaudessa. Kun mies katseli netistä Boströmin menoa, päätti hän ottaa Ilta-Sanomiin yhteyttä ja ilmoittautua kisaan.

Kutsu tuli kesken Ilmailuopiston teoriajakson. Hakala oli siis istuskellut päivät pitkät oppitunnilla, mitä nyt aina kaikissa mahdollisissa vartin väleissä vetänyt leukaa tai tehnyt vatsalihaksi. Urheilu äärirajoilla oli kuitenkin jäänyt olemattomiin.

 

 

Huhhuh, huikee fiilis!!!󾍛Taakse jäi maajoukkuemiehiä sun muita kovemman luokan menijöitä, joten hienoltahan se tuntuu!...

Posted by Henrikki Hakala on Saturday, 7 November 2015

 

Hakala ampaisi alhaalta kuin kuuraketti. Takana tullut kamera kiritti miestä niin, että hän unohti vauhdinjaon. Se oli täysillä heti ensi askeleelta.

Lopussa tuli noutaja, hyytyminen, jota Hakala ei ollut koskaan ennen kokenut. Viimeiset kymmenen porrasta kipusi kangistunut mies.

Aika ylhäällä 426 portaan jälkeen: 56,50.

Se oli uusi ennätys. Taakse jäivät niin jääkiekkoilija, hiihtäjä kuin suunistajakin.

Kovin pitkään Hakala ei saanut ennätystään pitää. Pokeriammattilainen Aku Joentausta veti viimeisen kolmanneksen yli viisi sekuntia nopeammin kuin Hakala ja kellotti uuden pohja-ajan 52,53.

Sen verran huono häviäjä Hakala sanoo olevansa, että hän käy keväällä yrittämässä uudelleen.

Pelivaraa jäi vielä. Kunhan vauhdinjako ja valmistautuminen osuvat kohdalleen, Hakala uskoo jo 52 sekunnin aikojen olevan mahdollisia.

Ristomatti Hakolaa valmentava Antti Hagqvist kuvasi Ilta-Sanomissa niin Joentaustaa kuin Hakalaakin erityislahjakkaiksi. He pystyvät sietämään maitohappoa poikkeuksellisen hyvin.

– Huomasin jo lapsena Aulangolla, että porrasjuoksu on hauskaa, siinä minä pärjään, Hakala muistelee.

– En kyllä tiedä, mistä se tulee, koska ei meillä Kauhavalla ole portaita. Vastatuuli on meillä päin ainoa ylämäki.

Siinä mielessä Hakalalla onkin Porissa kotoisat oltavat. Portaita ja mäkiä ei paljon ole, mutta vastatuulesta ei ole pulaa.

Porin vastatuulissa Hakala saa lopulta siivet alleen. Mihin ne sitten lopulta kantavat, siitä hänellä ei ole aavistustakaan. Maailma on avoinna.

Ehkä hän tällä tahdilla lentää aika nopeasti ainakin Wikipediaan tunnettujen kauhavalaisten listalle heti Haapojan nimen perään.