01

Maalivahdit vaihtoivat joulumaata

Kuva: Kari Mankonen

 

Vuosi sitten Andreas Bernard nautti kotitilallaan Etelä-Tirolissa Italiassa jouluankkaa. Tänä vuonna mies pääsee ensimmäistä kertaa suomalaisen joulupöytään.

Bernard, 25, saapui Suomeen kehittymään maalivahtina jo vuonna 2009. Tähän asti otteluohjelmat ovat olleet sen verran suotuisia, että mies on ehtinyt jouluisin piipahtaa kotimaisemissaan.

Nyt SM-liigaa pelataan jo tapaninpäivänä. Ja on Bernardilla isompikin syy, joka pitää hänet tällä kertaa Suomessa: marraskuussa syntynyt tytär.

Bernard lähtee joulunviettoon avovaimonsa Pauliina Pesun perheen luo Lappeenrantaan.

– Kinkkua pitää olla, se on hyvää. Lanttulaatikoista ja muista vastaavista en oikein tiedä, niitä olen maistanut vain muutaman kerran, Bernard myöntää.

Bernard huolehtii joulupöydän juomatarjoilusta. Kun hänen vanhempansa saapuivat viikkoa ennen joulua pojantyttärensä ristiäisiin, oli tuliaistilauksena myös viiniä perheen kotitilalta.

Muita italialaisia jouluperinteitä Bernard ei aio suomalaiseen joulupöytään tuoda.

– Ei meillä oikein ole samalla tavalla perinteisiä jouluruokia kuin Suomessa.

– Meillä voi olla vaikka fondueta. Joskus olemme syöneet saksanhirveä ja viime vuonna oli jouluankkaa. Se oli hyvää.

Runsas on toki aina ollut myös Bernardin perheen etelätirolilainen joulupöytä.

– Meillä on ollut tapana syödä rauhassa kello 21. Ruuan jälkeen olemme vielä nauttineet omista jäätelöistä, jotka äiti on tehnyt.

Bernard ei vielä tiedä, vieraileeko joulupukki Lappeenrannassa. Sekin olisi hänelle jotain uutta, sillä Italiassa lahjat on tuonut joulutonttu.

– Yhden huoneen ovi oli aina lukossa. Kun kellot soivat ruuan jälkeen, ovi aukesi ja siellä oli joulutonttujen tuomat lahjat. Sitten menikin legojen ja muiden kanssa koko yö, Bernard muistelee lapsuutensa jouluja.

– Saa nähdä, olemmeko olleet niin kilttejä, että joulupukki tulisi nyt käymään. Ei minulla oikein mitään toivomuksia ole. Joku hieno neulepaita olisi kiva.

Erilainen vuosi on siis hyvä päättää erilaisella joululla.

– Olen kyllä tosi tyytyväinen. Kauan odotin mahdollisuutta ja Ässissä sen vihdoin sain.

– Kotonakin on mennyt hienosti. Vauva on tosi kiltti, hän nukkuu yönsä hienosti.

Ässien pukukopissa riittää vauvapuhetta enemmänkin. Bernardin lisäksi myös Antti Kerälä on tuore isä. Alkuvuonna perheenlisäystä ovat saamassa Mikko Viitanen ja Tapio Sammalkangas.

– Se on hyvä myös vaimoille katsomossa, että useammalla on vauvoja, Bernard myhäilee.

 

Andreas Bernardin joulusta erityisen tekee marraskuussa syntynyt tytär. Kuva: Kari Mankonen

 

Ässissä mainiosti viime kaudella torjunut Juuso Riksman viettää joulunsa Andreas Bernardin kotimaakunnassa Etelä-Tirolissa. Riksman, 38, torjuu kiekkoja Italian pääsarjassa pelaavan HC Pustertalin tolppien välissä.

Pustertalin kotikaupunki on piskuinen Bruneck. Lähellä Itävallan rajaa sijaitseva kaupunki houkuttelee turisteja laskettelumahdollisuuksillaan. Maalivahdin sopimus ei laskettelua salli.

Riksman sai parhaan joululahjansa jo pari viikkoa ennen aattoa, kun hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään saapui Porista Bruneckiin.

– Vietämme Suomi-joulua italialaisella twistillä. Kinkkua ei varmaan saada, mutta suunnitelmissa on luistelua ja pulkkamäkeä, ja jospa pääsisi saunaankin. Täällä on iso kylpylä, jossa on 14 erilaista saunaa, Riksman kertoo.

– Tytöt jättivät lahjalistansa Suomen pukille, mutta saa nähdä ehtiikö pukki tänne Italiaan asti.

 

Juuso Riksman sai jouluksi luokseen tyttärensä Lillyn (vas.) ja Carlan. Kuva: Juuso Riksman

 

Riksmanin jouluvapaat jäävät varsin lyhyeksi. HC Pustertal pelaa aatonaattona ja tapaninpäivänä.

– Alkukaudella olemme pelanneet yleensä torstaisin ja lauantaisin. Nyt kun laskettelukausi alkaa ja tänne tulee turisteja, myös pelitahti tiivistyy.

Italian Serie A:ssa Pustertal on painanut sarjakakkosena. Italian cupissa joukkue selvisi finaaliin saakka. Valpellice yllätti kuitenkin Bruneckissa pelatussa loppuottelussa Riksmanin ryhmän 3–1.

Joukkueen ainoa suomalainen on ollut selkeä ykkösvahti.

– Pelit ovat menneet hyvin. Paikat on kunnossa ja pelaaminen on tuntunut hauskalta.

– Yleisöä meidän peleissä on ollut keskimäärin ehkä 1 000 katsojaa. Mutta tunnelma on tosi hyvä. On rummun räiskettä ja vähän olutta, pelit ovat katsojille hiukan sellainen karnevaali.

Bruneckin kotihallissa on välillä kylmä, sillä toinen pääty ja osa pitkästä sivustakin on Riksmanin mukaan auki. Kaupunkiin on kuitenkin suunnitteilla uusi jäähalli.

 

 

Riksman pelasi Italiassa myös kaudella 2004–2005 ennen kuin hän viimein teki ison läpimurron Ässissä ja SM-liigassa. Reilussa kymmenessä vuodessa ajat ovat muuttuneet ainakin ulkomaalaisvahvistusten määrässä.

– Silloin joukkueilla sai olla kahdeksan ulkomaalaista, nyt enää neljä. Kyllähän se tason laajuudessa näkyy. Pari ensimmäistä kenttää ovat ihan hyviä, mutta materiaalit ovat kapeita.

– Peli on avointa. Ei täällä paljon viivelähtöjä tai keskialueen trapia tunneta.

Maalivahdille se tietää välillä yllättäviä tehtäviä. Toisaalta Riksman muistuttaa, ettei taitotaso ole niin korkea, että aivan jokaisesta virheestä rangaistaisiin.

Riksman näytti viime kaudella Ässissä, että kiekko tarttuu edelleen. Siksi olikin yllätys, että mies päätyi lopulta Italiaan.

– Olimme Ässien kanssa kaukana toisistamme, eikä oikein mitään muutakaan kuulunut. Lisäksi minua himotti päästä vielä ulkomaille, maalivahti kertaa päätymistään Etelä-Tiroliin.

Juuri nyt Riksmanilla on olo, että ura voisi jatkua vielä tämän kauden jälkeenkin.

– Olen kyllä kiinnostunut, jos Hirsimäki tai Korpisalo soittavat, mies naurahtaa.

– No, enpä usko, että Ässillä tai muillakaan liigaseuroilla on enää hirveästi suunnitelmia Riksmanin varalle. Mutta sitä olen miettinyt, että täällä voisi mennä vielä toinenkin vuosi.

 

Hyvää joulua Ässien kannattajille! Kuva: Juuso Riksman